Suurin huolenaiheemme oli Matthewin munuaisten toimintakyvystä huolehtiminen ja meitä neuvottiin, että katetrointi voisi auttaa. Aluksi mietimme miten Matthew sopeutuisi katetrointiin ja olimme huolissamme siitä, miten me vanhempina pystyisimme laittamaan hänelle katetrin. Matthewin isä oli todella huolissaan itse katetrointiprosessista ja vakuuttunut siitä, että toimenpide olisi aivan kamala.
Paikallinen virtsarakon ongelmiin erikoistunut neuvoja kertoi meille toistokatetroinnista ja LoFric-katetrien käytöstä. Matthew sopeutui toistokatetrointiin välittömästi ja ainoa huolenaiheemme tänä päivänä on se, että hän lähtee vessaan aina vasta aivan viime hetkellä. Katetroinnin aikana Matthew kyllästyy nopeasti ja alkaa viskoa tavaroita hyllyiltä, nipistää meitä nenästä tai taputtaa päälaelle. Koska hän on vasta nelivuotias, menee vielä jonkin aikaa ennen kuin hän pystyy itse asettamaan katetrin paikoilleen. Kotona katetrointi sujuu mielestämme helposti, koska kaikki tarvittavat tavarat ovat käden ulottuvilla. Kodin ulkopuolella se on hieman hankalampaa. Meillä on mukana laukku, johon olemme keränneet kaikki katetroinnissa tarvitsemamme tavarat, myös vettä. Pyrimme tekemään katetroinnin huomaamattomasti, mutta se on koko ajan vaikeampaa mitä vanhemmaksi Matthew tulee.